Ursak 2017

 "Jos lasken ne hetket, jotka ovat minulle jotakin todella merkinneet, kohtaan aivan varmasti vain sellaisia, joita ei rahalla saa." -Antoine de Saint-Exuperyn-

Karelian Seikkailu-Urheilijoiden perinteinen seikkailukilpailu Ursak järjestettiin Tuupovaarassa 10.-11.6. Seikkailu-urheilu (multisport/ adventure sport) on urheilua, jossa liikutaan luonnossa useamman tunnin ajan juosten, pyöräillen, meloen tai muita lajeja hyödyntäen. Reitti etenee suunnistaen rastilta rastille ja välillä voi olla erilaisia yllätystehtäviä eli questejä. Joukkueen koko vaihtelee 2-3 henkilöön. Kisat käydään yleensä luonnonkauniissa kohteissa ja niinpä kilpailujen suosio on lisääntynyt kuntoilijoiden ja urheilijoiden joukossa. 

Ursak 2017 tuli eteeni suunnitelmistani poiketen. Eräs kaverini oli vailla paria ja "heikkona hetkenä" sain päähänpiston ja lupauduin mukaan. Sopimuksena kuitenkin oli, että emme lähde varsinaisesti kisaamaan, vaan teemme pitkän treenin. Kevät meni niin kuin meni ja kesäkuun alku tuli yllättävän nopeasti. Täytyy sanoa, että kisaan lähtö hieman hirvitytti, mutta mitä lähemmäksi kisapäivä tuli sen odottavampi ja innostuneempi tunne valtasi minut. Ursakin kisapäivänä aurinko paistoi. Mittari näytti kahtakymmentäastetta, mikä oli poikkeuksellista kylmän kevään jälkeen. 

Pakkasin mukaani urkkakamat, ensiapuvälineet ja kisassa tarvittavat pakolliset varusteet, maastopyörän, uimapatjan, rullaluistimet, märkäpuvun (kylmä kevät) ja energiaa. Urheilujuoman lisäksi minulla oli mukana karkkeja, suklaata, sipsejä, kuivattua lihaa ja cokista. Niillä pärjää yleensä pidemmänkin reissun. Osallistuimme parini kanssa Challence-sarjaan jonka kestoksi oli arvioitu 11-14h. Kisakeskuksessa  saimme kartat. Ennen lähtöä suunnittelimme reittejä ja päällystimme kartat kontaktimuovilla. Kisa tulisi alkamaan prologilla, jonka sisältö olisi yllätys, sillä saisimme kartat vasta lähdössä. Prologin jälkeen olisi edessä maastopyöräilyä, melontaa, juoksua, rullaluistelua ja pyöräilyä...ihan riittävästi. 

Odottavaa tunnelmaa lähdössä. 
Kuva: Kari Kuninkaanniemi

Kilpailu starttasi siten, että joukkueiden piti hakea kilpailun johtajan ohjeiden mukaisesti reittikirja, leimasinkortti sekä kartta eri ilmansuunnista 100m säteellä. Lähtömerkin jälkeen porukka levähti kuin varpusparvi. Kun olimme saaneet tarvittavat varusteet lähdimme suorittamaan juosten ensimmäistä suunnistusta. Porukka eteni kuin Jukolan viestissä mukavasti letkassa, mutta siinä sitä sitten matkan aikana alkoi tulla hajontaa. Prologi sisälsi juoksu-suunnistusta ja uimapatjailua noin 15 km verran. Ensimmäinen quest oli uimapatjailu, jossa laskimme pari pientä koskea ja kauhoimme läheiselle uimarannalle uimapatjan avulla. Meidän "Jyskin" -  varavuode kesti tyrskyt ja etenimme päätöspisteeseen jouhevasti. Kisan alku koostui Tuupovaaran kylän kartoituksesta ja paikallisten nähtävyyksien bongauksesta. Prologin jälkeen oli edessä pikainen huolto, varusteiden vaihto ja lähtö varsinaiselle reitille. 

Juoksusuunnistuksen jälkeen suunnistus pyörän selässä haki paikkaansa. Ensimmäinen rasti löytyi, mutta toista rastia etsimme ihan kunnolla. Lausahdukset: " Tässä piti olla kaksi tienristeystä vasemmalla ennen kääntymistä..." "Juu, ehkä ne oli pieniä ja me edettiin niin nopeasti ettei ehditty huomata" kuvastavat sitä, ettei kaikki mennyt niin kuin Strömsössä. Onneksi rasti löytyi ja seuraavilla väleillä lupasimme itsellemme ja toisillemme olla tarkempia. Kuuma keli teki minulle sen, ettei neste imeytynyt kunnolla. Onneksi huomasin sen ajoissa ja otin ripauksen suolaa ja kuivattua lihaa. Pissahädän tunne lakkasi. Pyöräilimme rastilta rastille ja tunnustimme sen tosiasian, että olimme aika häntäjoukoissa. Matka eteni kuitenkin mukavan leppoisasti ja meillä oli hyvä fiilis fillaroidessa Tuupovaaran upeissa mäkisessä maastossa. Toisella questilla pääsimme ampumaan ekoaseilla. 

Pyöräilyn jälkeen huolsimme itsemme ja lähdimme melomaan. Melonta eteni Kotajokea pitkin.  Edessämme oli kolme koskea Myllykoski, Kalliokoski ja Vekaruskoski. Keväällä näissä koskissa on varmasti vauhtia ja tekemistä.  Ei silti, vauhdikkaita ne olivat nytkin (..pikkuisen pelotti..) onneksi emme kupsahtaneet kumoon tai saaneet täytettyä inkkaria vedellä  kuten jotkut joukkueet. Pyynnöstäni kannoimme kanoottia osan matkaa.  Koskista  ja melonnasta voi lukea lisää oheisesta linkistä Retkipaikka.fi . Melonta oli pitkä, noin 18 km. Se puudutti. Ohitimme melonnassa joitakin joukkueita, mutta eipä se  lämmittänyt.  Aika kului. Koskien jälkeen joki jatkui, sitten tuli järven selkä ja lopulta ranta... melonnan päätepiste.  Melonnassa näimme mahtavia maisemia ja upean auringon laskun. Aikaa oli kulunut ruhtinaalisesti. Melonnan jälkeinen quest joka sisälsi vaijeriliukua, oli sulkeutunut. Päätimme parini kanssa, että päätämme reissun tähän ja  juoksemme suoraan maaliin.  Paljon oli koettu yhden päivän aikana. Tunnustimme tosiasian, etteivät järjestäjät päästä meitä jatkamaan rullaluistelu osuudelle. Aika oli kulunut umpeen. Silti jalka nousi ja fiilis oli hyvä kun juoksimme kohti kisakeskusta. 

Kohti maalia...
Kuva: Kari Kuninkaanniemi

Reitti oli haasteellinen. Suurin osa joukkueista ei ehtinyt kiertämään rataa kokonaisuudessaan. Maaliin juostessa minun olo oli kummallinen. Kesäyö ja hyvän olon fiilis olisi toivonut, että matkaa olisi voinut taittaa vielä tovin. Järki sanoi, että nyt on turha rimpuilla, pari rastia sinne tänne ei kaada maailmaa. Nyt vaan maaliin, pesulle ja unille. Järki voitti. Kokonaisuudessaan matkaa tuli taitettua yli 100 km (minun gps:n akku loppui) aikaa kului n. 14 h. Matkalla tuli nähtyä upeita maisemia. Fillaroidessa tuli raastettua mäkiä. Kisaparin kanssa matka eteni yhteisymmärryksessä ja omasta kokemuksesta voin sanoa, että hauskaa oli. Kokonaisuudessaan aivan mahtava kisa!

En voi muuta kuin kiittää Karelian Seikkailu-Urheilijoita upeasta kisasta ja kokemuksesta! 

Valoa ja hämärän hyssyä