Helvetinportti, Joensuu

Retki Helvetinportille

Marraskuisen lauantain päiväretkikohteeksi valikoitui Helvetinportti Joensuusta. Minun oli tarkoitus vierailla kohteessa fillarilla kesällä, mutta jostain syystä se jäi tekemättä. Luontokohde löytyy, kun ajaa ensin Enoon ja jatkaa sieltä Ilomantsin suuntaan menevää tietä noin 11 km. Tien varresta kääntyy tie oikealle Sikrenvaaran ortodoksiselle leirikeskukselle, jonka kohdalta jatketaan matkaa noin 3km oikealle haarautuvaa tietä pitkin. Helvetin portille johtava polkua osoittava viitta löytyy aivan tien reunasta vasemmalta. 

Helvetinportti kartalla 

Salpalinja Eno -Ilomantsi tien varressa oli upea nähtävyys.

Tien reunasta löytyi selkeä opastekyltti Helvetinportille. Polulle johtavan kyltin luona muistin, että olen käynyt täällä aiemmin. Tätä reittiä jyrkänteelle on noin 600 metriä.

Selkeästi merkattu polku kulkee metsässä seinämän reunalla. Jossain alhaalla solisee puro. Matka etenee mukavasti luonnon ihmeitä ja ääniä ihastellen. 

Tuuli humisee puissa, jossain solisee vesi, lähellä natisee kaatunut puu toista vasten. Maassa on valkeaa lunta, kuolleita ruskeita lehtiä sekä iloisen vihreää sammalta. Taivaalla pilkahtelee aurinko.

Helvetinportti on kalliojyrkänne, josta aukeaa näkymä suolammelle. Voin vain kuvitella miltä paikka näyttää kesällä. Nyt luonnon kauniit värit ja kasvit ovat kuihtuneet "martaiksi". Marraskuinen päivä tuo esiin luonnon omaleimaisuuden. Karua kauneutta.

Retkikoira -Surku

Koiramme säntäilee innoissaan.   
Porttilammelle saapuessa huomaan, että olen saapunut yhteen Suomen luonnon kauniista paikoista. Siinä on jotain taianomaista kauneutta. Paikka on saman tyylinen kuin Kalliojärvi. Harmikseni en ole löytänyt kummastakaan kohteesta mitään mytologista kertomusta. Ehkäpä hyvä niin, sillä molemmat ovat kauniita ja helppoja päiväretkikohteita, eikä silloin retkille tarvita mitään "tarinaa". 

Reitin korkeimmassa kohdassa huomaan hiljentyväväni ihailemaan maisemaa. Istahdamme kalliolle ja kaivamme repustamme vuodenaikaan sopivat eväät; glögiä ja pipareita. Aurinko tulee esiin pilvien takaa ja ajattelen, miten kiva asia oli lähteä luontoretkelle juuri tänään.

Glögiä ja pipareita

Porttilouhi, Juuka

Retki Porttilouhen kanjoniin...

Lokakuun lopulla, ensimmäisten lumihiutaleiden tippuessa taivaalta päätimme tehdä päiväretken Juukaan luonnonnähtävyyteen nimeltä Porttilouhi.Porttilouhi on 700 metriä pitkä kanjoni, joka sijaitsee UKK-reitin varrella Pohjois-Vuokossa lähellä Nurmeksen rajaa.

https://asiointi.maanmittauslaitos.fi/karttapaikka/desc=&e=597392&lang=fi&layers=%5B%7B%22id%22%3A2%2C%22opacity%22%3A100%7D%5D&n=7030594&share=customMarker&title=&zoom=10 Luin rotkosta Suomen rotkot -salakirjasta (Kesäläinen & Kejonen, 2015). Juuan kunnan nettisivut vahvistivat, että tämä pelätty ja vältelty Juuan tunnetuimpien tietäjien mystinen pyhättö sijaitsee aika lähellä lapsuudenkotiani. Olen ollut aivan tietämätön kyseisestä luonnonnähtävyydestä. Pakkasimme eväät ja lämmintä vaatetta reppuun sekä maastopyörät autoon. Matka kohti uutta seikkailua alkoi.  

Porttilouhelle pääsisi Kolilta alkavaa UKK-reittiä pitkin ja sen läheisyydessä on autiotupa jossa retkeilijä voi yöpyä, mutta me lähestyimme kohdetta autolla. Ajoimme ensin Juukaan ja Juuan ABC:ltä jatkoimme matkaa noin 19 km Nurmeksen suuntaan, jonka jälkeen käännyimme vasemmalle Tervavaaran tielle.  Etenimme Tervavaaran tietä noin 8 kilometriä, jonka jälkeen käännyimme oikealle lähtevälle metsäautotielle. Tien varressa näkyi itsetehtyjä kylttejä joissa luki Porttilouhi. 

UKK-reitti kulkee jyrkänteen reunaa myötäillen.

Jätämme ajoneuvon metsäautotien kääntösilmukkaan ja päätämme lähestyä kohdetta kävellen. Tässä vaiheessa huomaan, että auton olisi voinut jättää kohtaan josta UKK-reitti  ylitti tien ja edetä rotkolle polkua pitkin, mutta seikkailumielessä päätämme leikata kohteeseen suoraan metsän halki puhelimen maastokartta sovellusta apuna käyttäen. Varman suunnan saatuamme seurasimme Porttipuron reunaa lähelle kallioita. Sopivassa kohtaa ylitimme puron ja  huomasimme, että selkeä polku näkyi edessämme. Kävelemme jyrkänteen reunaa ja ihailemme maisemaa.

Patikkapolku vie kallion laella sijaitsevalle nuotiopaikalle. Pienempi polku nuotiopaikalta johdattaa alas rotkoon. Louhen pohjalla pystysuorien jyrkänteiden suojassa mutkittelee Porttipuro. Laskeudumme alas kurun pohjaan ja ihastelemme näkyä. Puro lirisee ja lorisee paikka paikoin kivien alla - luonnon upea äänimaisema. Välillä puro on kadoksissa ja välillä se aukeaa  eteemme kunnollisena vesialueena. Paikka on mykistävä. Karttaan on merkitty alueelle luola, jota yritämme etsiä. Löysimme halkeamia ja kivilippamuodostelmia josko ne tämän luola-kriteerin olisivat täyttäneet?

Näemme rotkon seinässä repeämän, johon on kiilautunut suuri kivenjärkäle. Tämä portti on antanut koko rotkolle nimen. Paikalliset tietäjät käyttivät aikoinaan menoissaan Porttilouhea ja etenkin sen toiseen maailmaan johtavaa porttia. Kesäläisen ja Kejosen (2015) mukaan ainakin Ukko-Kinolainen, Vaara-Jaska Eronen ja Noita -Eskelinen ovat käyttäneet porttilouhen rotkoa omissa menoissaan. Kalliosola huokuu tarunomaisuutta. 

Porttilouhi on kaikessa ainutlaatuisuudessaan ehdottomasti näkemisen ja kokemisen arvoinen paikka.
Suosittelen!