Porkkala swimrun 2017

Porkkala Swimrun

”Tärkeintä ei ole saavutukset ja määränpää, vaan matka ja ennen kaikkea miten saavutamme sen. -Susanna Rajala-

Kuva: Harri Hytönen

Joukkue nimeltään Karsun norpat eli minä ja ystäväni Katariina osallistuimme heinäkuun 22. päivä Porkkala swimrun tapahtumaan tai oikeastihan se oli kisa. Swimrun (uintijuoksu) on kilpailu, jossa osallistujat etenevät merkittyä reittiä juosten ja uiden avovedessä osuuksia vaihdellen. Koska lähdimme kisaamaan Joensuusta, päätimme, että ainoana vaihtoehtona on osallistua pitkään sarjaan ja nauttia matkasta koko rahalla. Ennakkotietojen mukaan edessä oli noin 20 km juoksua ja 5 km uintia.

Kisareitti 2017

Osallistumisoikeus Porkkalaan siirtyi viimevuodelta ja odottelun jälkeen tapahtuma oli ehdottomasti yksi kesän odotetuimmista ja jännimmistä jutuista. Takanamme oli tasan kaksi yhteistreeniä.  Ensimmäinen oli toissa vuonna Pielisen jäällä pelattu lumifudis ja toinen viimekesänä tehty viimeistelytreeni, joka takasi sen, ettei kisapäivä koittanut vuonna 2016. Lähtökohdat olivat siis loistavat! Valmistauduimme tapahtumaan omilla tahoillamme ja panostimme vahvuuksiimme eli innokkuuteen, sinnikkyyteen ja ystävällisyyteen. Kaveria ei jätetä!

Porkkala swimrun tapahtuma on ainutlaatuinen, sillä kisa käydään Suomenlahden saaristossa, tarkemmin Upinniemen varuskunnan alueella jossa maisemat ja kalliot ovat kerrassaan mahtavat.

Kuva: Harri Hytönen

Viime kesänä hankimme swimrunissa tarvittavat välineet; lenkkarit, uimalakin, uimalasit, märkäpuvun (tavallinen), pullarin ja lättärit, jälkimmäisillä voi kelluttaa jalkoja ja saada käsivetoon lisävoimaa. Viritimme pullareihin kuminauhan, joka takasi sen, että kelluke pysyi juoksun aikana kiinni jalassa. Kisan pakollisiin varusteisiin kuuluivat emit, kartta, pilli, ensiside ja kompassi, jotka pakkasimme vyötärölle kiinnitettävään juoksuvyöhön. Tämän lisäksi teimme vetoköyden kuminauhanarusta. Yleensä vetonarua käytetään uinnissa ja juoksussa siten, että toinen parista on vahvemman peesissä. Me etenimme tasavahvasti. Kuitenkin kummankaan avovesiuinti ei ollut erityisen hallittua, joten vetonaru oli kätevä, sillä se piti meidät yhdessä. Toisin sanoen narun kiristyessä tiesimme nostaa katseemme merestä ja tuumata kumpi onkaan matkalla oikeaan suuntaan.

Kuva: Harri Hytönen

Kisapäivänä paistoi aurinko ja lämpötila oli noin kaksikymmentäastetta. Puiden lehdet osoittivat kevyen tuulen. Startti tapahtui kello kymmenen.  Lähdössä olo oli jännittynyt.  Vaikka tiesimme reitin ja rytmittelyt, emme osanneet odottaa mitä eteen tulisi. Lähdön tapahduttua etenimme muiden mukana rennosti juosten. Ennen ensimmäistä uintia oli noin neljän kilometrin juoksupätkä. Juoksu märkäpukupäällä osoitti sen, että matkasta tulisi lämmin ja viilentävät uintiosuudet otettiin avoimin mielin vastaan.  

Reitti myötäili rannikkoviivan upeita kalliosaaria pitkin. Välillä juostiin kallioilla ja toisinaan hypeltiin kiveltä kivelle. Vaihtelua oli koko ajan. Uintipätkät vaihtelivat 10m – 1000m väliltä. Pisimmillä siirtymillä joukkueemme hankki lisämetrejä lahjakkaasti siksakkia uimalla. Totesimme, että vetonaru oli loistava idea! Meressä oli ilo uida, kun aaltoja ei ollut paljon.  Vesi oli kirkasta ja vihreää. Juuri kun juostessa ehti tulla lämmin, päästiin taas veteen. Aivan huippua!

Norppamaista etenemistä...
Kuva: Harri Hytönen

Reitti oli merkitty selkeästi punaisilla nauhoilla ja uinnin alku-, ja päätepiste osoitettiin swimrun teksteillä. Karttaa ei tarvittu, mutta olihan se ihan kiva tietää missä menimme. Olimme varautuneet rytmittämään etenemistämme laminoidulla muistilapulla, johon oli kirjoitettu uinti ja juoksuosuudet ja energiapisteet. Valitettavasti sujautin tämän lapun juuri ennen lähtöä märkäpuvun sisään vatsan puolelle ja sielläpä se sitten oli, ihan koko matkan. Ajattelin, ettei ole aikaa pysähtyä ja kaivella sitä sieltä, sillä Karsun toinen joukkue oli antanut meille ohjeeksi, ettei liike saisi pysähtyä. Tällä kerralla ohjeen noudattaminen ei ihan onnistunut, mutta pyrimme parantamaan suoritusta seuraavalla kerralla.  
Etenkin veteen mentäessä tuli noudatettua erityistä varovaisuutta ja vaikka kuinka yritin olla varovainen tuli kallioiden liukkaus ja kovuus koettua takamuksessa.  Siinä ei ehtinyt kissaa sanoa kun jalat lipsahti alta. Omaa huoltoa ei tarvittu. Reitin varrella oli viisi energiapistettä, joiden tarjonnasta nautimme kaikessa rauhassa. Tarjolla oli vettä, urheilujuomaa, rusinoita, karkkeja, banaania ja suolakurkkuja. Huoltopisteiden henkilöstö oli loistavaa, kyllä siinä karjalan tytöillä juttua riitti. (Tämä saattoi näkyä loppuajassa.)

Kuva: Harri Hätönen

Yhteenvetona kisasta voimme todeta, että kokemus oli ainutlaatuinen. Tietenkin osa joukkueista eteni hurjaa vauhtia uiden ja juosten, mutta myös hyvällä peruskunnolla ja innokkaalla asenteella voi tapahtumaan osallistua. Meillä reitin kiertämiseen meni kuusi tuntia. Gps näytti hieman yli kolmeakymmentä kilometriä. Ajalla ja matkalla ei kuitenkaan ole väliä. Nautimme hienoista maisemista, rennosta tunnelmasta vaihtelevalla ja välillä teknisesti vaativalla reitillä. Kyllä swimrun on mahtava laji!

Norppamainen molskahdus!
Kuva harri Hätönen