Kalliojärvi, Joensuu

Kalliojärvi
Polut vievät eteenpäin...

Luonnossa on mukava liikkua. Metsässä taivaltaessa voi samalla tarkkailla ja nauttia upeista maisemista, luonnon äänistä ja tuoksuista.  Liikkuessa voi tarkkailla kasveja, eläimiä ja muita luonnon ihmeitä jotka heräävät talven jälkeen eloon. 

Huhtikuussa kävin kiertämässä Kalliojärven luontopolun, joka sijaitsee Pyhäselässä Joensuun alueella ja on suosittu päiväretkikohde. Luontopolku kulkee nimensä mukaisesti rotkomaisen Kalliojärven ympäri. Joensuun kaupungin nettisivuilta löytyy reittiohjeet sekä tulostettava kartta luontopolulle, joka oli erittäin hyvin merkitty sinisillä maalimerkeillä. Pyöräilin luontopolun lähtöpisteeseen ja kiersin 3,5 km rengasreitin jalkaisin. Suomen rotkot -kirjasta (Kesäläinen & Kejonen 2015) luin, että Kalliojärvenrotko on tyypillinen jäätikköjoen ylivirtauskuru, joka on osa harjulaaksoa. Rotko on noin 2km pitkä, 50-150m leveä ja 10-25m syvä. Polku etenee metsässä, soilla ja kalliojyrkänteellä. Suuren Kalliojärven rannalla on laavu. Reitti on sopivan lyhyt ja mukava kiertää vaikkapa iltalenkkinä. On mukava huomata kuinka lähialueelta löytyy useita kivoja ja kauniita retkeilyreittejä. 

Rakas arki

Rakas arki... 

...kuin huomaamattaan otit elämästäni niskalenkin. Löysin kyllä sinusta paljon iloisia positiivisia asioita, mutten pystynyt elämään elämäni urheilun suhteen niin kuin olin suunnitellut. Uusi työpaikka tarjosi uusia haasteita ja mahdollisuuksia. Tämän lisäksi valmistelin syksyn iltapuhteina väitöstilaisuuttani. Nautin työstäni!

Harjoittelussa aloitin kevyemmän jakson jälkeen taas treenaamaan ja sain tehtyä marras- ja joulukuun aikana aika kivasti pohjia tulevaa kautta varten. Sitten sairastuin flunssaan, tai paremmin sanottuna jäin flunssakierteeseen ja lopulta kevättalvella kaiken sairastelun ja lääkkeiden jälkeen olin valmis nöyrtymään ja huomaamaan rajallisuuteni. Työmäärä ja harjoittelu eivät kulkeneet käsi kädessä. Ehkäpä väitös ja sen loppuun saattaminen on minun tämän vuoden kilpailuni. 

Olin eräänlaisessa risteyksessä omien voimavarojen ja tavoitteiden kanssa, kunnes tein päätöksen. Unohdin tonnin vedot ja kilometrien keräämisen. Olin kiitollinen terveydestä. Aloin liikkumaan omaksi ilokseni ja päätin, että teen vain niitä asioita jotka tekivät minut onnelliseksi.

Lumien sulaessa huomasin, kuinka kevät alkoi koittamaan myös urheilun saralle. 

Jukka Itkosen runo kuvastaa hyvin tämänhetkisiä tuntemuksiani.

                                  Jukka Itkonen 2015, Laulavat lenkkitossut. Lasten keskus.