Rakas arki...
...kuin huomaamattaan otit elämästäni niskalenkin. Löysin kyllä sinusta paljon iloisia positiivisia asioita, mutten pystynyt elämään elämäni urheilun suhteen niin kuin olin suunnitellut. Uusi työpaikka tarjosi uusia haasteita ja mahdollisuuksia. Tämän lisäksi valmistelin syksyn iltapuhteina väitöstilaisuuttani. Nautin työstäni!
Harjoittelussa aloitin kevyemmän jakson jälkeen taas treenaamaan ja sain tehtyä marras- ja joulukuun aikana aika kivasti pohjia tulevaa kautta varten. Sitten sairastuin flunssaan, tai paremmin sanottuna jäin flunssakierteeseen ja lopulta kevättalvella kaiken sairastelun ja lääkkeiden jälkeen olin valmis nöyrtymään ja huomaamaan rajallisuuteni. Työmäärä ja harjoittelu eivät kulkeneet käsi kädessä. Ehkäpä väitös ja sen loppuun saattaminen on minun tämän vuoden kilpailuni.
Olin eräänlaisessa risteyksessä omien voimavarojen ja tavoitteiden kanssa, kunnes tein päätöksen. Unohdin tonnin vedot ja kilometrien keräämisen. Olin kiitollinen terveydestä. Aloin liikkumaan omaksi ilokseni ja päätin, että teen vain niitä asioita jotka tekivät minut onnelliseksi.
Lumien sulaessa huomasin, kuinka kevät alkoi koittamaan myös urheilun saralle.
Jukka Itkosen runo kuvastaa hyvin tämänhetkisiä tuntemuksiani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti