Öykkösenvaara, Ilomantsi

Lumikenkäilyä  Suomi 100 -teemassa 

Itsenäisyysjuhlat satavuotiaan Suomen kunniaksi olivat takana. 

Luminen luonto ja itsenäisyyspäivän jälkeiset patrioottiset fiilikset houkuttelivat suuntaamaan retken Ilomantsiin kohti talvisodan taistelutantereita. Ilomantsista löytyy useita sodan aikaisia taistelupaikkoja sekä niihin liittyviä  muistomerkkejä, mutta tälläkertaa 

suuntana oli Möhkö ja sieltä edelleen Öykkösenvaara (6km), josta löytyy mielenkiintoinen sotahistoriallinen taistelualue.   Öykkösenvaara valikoitui retkikohteeksi, sillä sotamuistomerkin lisäksi pääsimme hieman lumikenkäilemään Susitaivalta pitkin. 

Susitaival on noin 95km pitkä harjujen, metsien ja soiden taival joka lähtee Möhköstä ja päättyy Patvinsuon kansallispuistoon. Reitti on kaunis ja sillä on selkeät opasteet. 

Öykkösenvaara on merkittävä sotahistoriallinen kohde, sillä siellä pysähtyi Neuvostoliiton suurhyökkäys heinäkuussa 1944. 

Puolustusrakenteita joissa 21. prikaati aikoinaan taisteli on kunnostettu ja paikalta löytyy muistomerkki, joka kuvat ja opastaulut antavat laajan katsauksen Suomen ja paikalliseen sotahistoriaan. Alue on kaikille avoin ja vapaasti tutustuttavissa. Paluumatkalla pysähdyimme vielä Möhkön Ruukin museoon, jonka  näyttelystä saa tietoa sekä Ruukin alueen historiasta että talvi- ja jatkosodan vaiheista Ilomantsin ja Möhkön alueella.  Ilomantsin luonto on kaunis niin kesällä kuin talvellakin ja historian havina sotakohteissa on käsinkosketeltavaa. Suosittelen!

Helvetinportti, Joensuu

Retki Helvetinportille

Marraskuisen lauantain päiväretkikohteeksi valikoitui Helvetinportti Joensuusta. Minun oli tarkoitus vierailla kohteessa fillarilla kesällä, mutta jostain syystä se jäi tekemättä. Luontokohde löytyy, kun ajaa ensin Enoon ja jatkaa sieltä Ilomantsin suuntaan menevää tietä noin 11 km. Tien varresta kääntyy tie oikealle Sikrenvaaran ortodoksiselle leirikeskukselle, jonka kohdalta jatketaan matkaa noin 3km oikealle haarautuvaa tietä pitkin. Helvetin portille johtava polkua osoittava viitta löytyy aivan tien reunasta vasemmalta. 

Helvetinportti kartalla 

Salpalinja Eno -Ilomantsi tien varressa oli upea nähtävyys.

Tien reunasta löytyi selkeä opastekyltti Helvetinportille. Polulle johtavan kyltin luona muistin, että olen käynyt täällä aiemmin. Tätä reittiä jyrkänteelle on noin 600 metriä.

Selkeästi merkattu polku kulkee metsässä seinämän reunalla. Jossain alhaalla solisee puro. Matka etenee mukavasti luonnon ihmeitä ja ääniä ihastellen. 

Tuuli humisee puissa, jossain solisee vesi, lähellä natisee kaatunut puu toista vasten. Maassa on valkeaa lunta, kuolleita ruskeita lehtiä sekä iloisen vihreää sammalta. Taivaalla pilkahtelee aurinko.

Helvetinportti on kalliojyrkänne, josta aukeaa näkymä suolammelle. Voin vain kuvitella miltä paikka näyttää kesällä. Nyt luonnon kauniit värit ja kasvit ovat kuihtuneet "martaiksi". Marraskuinen päivä tuo esiin luonnon omaleimaisuuden. Karua kauneutta.

Retkikoira -Surku

Koiramme säntäilee innoissaan.   
Porttilammelle saapuessa huomaan, että olen saapunut yhteen Suomen luonnon kauniista paikoista. Siinä on jotain taianomaista kauneutta. Paikka on saman tyylinen kuin Kalliojärvi. Harmikseni en ole löytänyt kummastakaan kohteesta mitään mytologista kertomusta. Ehkäpä hyvä niin, sillä molemmat ovat kauniita ja helppoja päiväretkikohteita, eikä silloin retkille tarvita mitään "tarinaa". 

Reitin korkeimmassa kohdassa huomaan hiljentyväväni ihailemaan maisemaa. Istahdamme kalliolle ja kaivamme repustamme vuodenaikaan sopivat eväät; glögiä ja pipareita. Aurinko tulee esiin pilvien takaa ja ajattelen, miten kiva asia oli lähteä luontoretkelle juuri tänään.

Glögiä ja pipareita

Porttilouhi, Juuka

Retki Porttilouhen kanjoniin...

Lokakuun lopulla, ensimmäisten lumihiutaleiden tippuessa taivaalta päätimme tehdä päiväretken Juukaan luonnonnähtävyyteen nimeltä Porttilouhi.Porttilouhi on 700 metriä pitkä kanjoni, joka sijaitsee UKK-reitin varrella Pohjois-Vuokossa lähellä Nurmeksen rajaa.

https://asiointi.maanmittauslaitos.fi/karttapaikka/desc=&e=597392&lang=fi&layers=%5B%7B%22id%22%3A2%2C%22opacity%22%3A100%7D%5D&n=7030594&share=customMarker&title=&zoom=10 Luin rotkosta Suomen rotkot -salakirjasta (Kesäläinen & Kejonen, 2015). Juuan kunnan nettisivut vahvistivat, että tämä pelätty ja vältelty Juuan tunnetuimpien tietäjien mystinen pyhättö sijaitsee aika lähellä lapsuudenkotiani. Olen ollut aivan tietämätön kyseisestä luonnonnähtävyydestä. Pakkasimme eväät ja lämmintä vaatetta reppuun sekä maastopyörät autoon. Matka kohti uutta seikkailua alkoi.  

Porttilouhelle pääsisi Kolilta alkavaa UKK-reittiä pitkin ja sen läheisyydessä on autiotupa jossa retkeilijä voi yöpyä, mutta me lähestyimme kohdetta autolla. Ajoimme ensin Juukaan ja Juuan ABC:ltä jatkoimme matkaa noin 19 km Nurmeksen suuntaan, jonka jälkeen käännyimme vasemmalle Tervavaaran tielle.  Etenimme Tervavaaran tietä noin 8 kilometriä, jonka jälkeen käännyimme oikealle lähtevälle metsäautotielle. Tien varressa näkyi itsetehtyjä kylttejä joissa luki Porttilouhi. 

UKK-reitti kulkee jyrkänteen reunaa myötäillen.

Jätämme ajoneuvon metsäautotien kääntösilmukkaan ja päätämme lähestyä kohdetta kävellen. Tässä vaiheessa huomaan, että auton olisi voinut jättää kohtaan josta UKK-reitti  ylitti tien ja edetä rotkolle polkua pitkin, mutta seikkailumielessä päätämme leikata kohteeseen suoraan metsän halki puhelimen maastokartta sovellusta apuna käyttäen. Varman suunnan saatuamme seurasimme Porttipuron reunaa lähelle kallioita. Sopivassa kohtaa ylitimme puron ja  huomasimme, että selkeä polku näkyi edessämme. Kävelemme jyrkänteen reunaa ja ihailemme maisemaa.

Patikkapolku vie kallion laella sijaitsevalle nuotiopaikalle. Pienempi polku nuotiopaikalta johdattaa alas rotkoon. Louhen pohjalla pystysuorien jyrkänteiden suojassa mutkittelee Porttipuro. Laskeudumme alas kurun pohjaan ja ihastelemme näkyä. Puro lirisee ja lorisee paikka paikoin kivien alla - luonnon upea äänimaisema. Välillä puro on kadoksissa ja välillä se aukeaa  eteemme kunnollisena vesialueena. Paikka on mykistävä. Karttaan on merkitty alueelle luola, jota yritämme etsiä. Löysimme halkeamia ja kivilippamuodostelmia josko ne tämän luola-kriteerin olisivat täyttäneet?

Näemme rotkon seinässä repeämän, johon on kiilautunut suuri kivenjärkäle. Tämä portti on antanut koko rotkolle nimen. Paikalliset tietäjät käyttivät aikoinaan menoissaan Porttilouhea ja etenkin sen toiseen maailmaan johtavaa porttia. Kesäläisen ja Kejosen (2015) mukaan ainakin Ukko-Kinolainen, Vaara-Jaska Eronen ja Noita -Eskelinen ovat käyttäneet porttilouhen rotkoa omissa menoissaan. Kalliosola huokuu tarunomaisuutta. 

Porttilouhi on kaikessa ainutlaatuisuudessaan ehdottomasti näkemisen ja kokemisen arvoinen paikka.
Suosittelen!

Porkkala swimrun 2017

Porkkala Swimrun

”Tärkeintä ei ole saavutukset ja määränpää, vaan matka ja ennen kaikkea miten saavutamme sen. -Susanna Rajala-

Kuva: Harri Hytönen

Joukkue nimeltään Karsun norpat eli minä ja ystäväni Katariina osallistuimme heinäkuun 22. päivä Porkkala swimrun tapahtumaan tai oikeastihan se oli kisa. Swimrun (uintijuoksu) on kilpailu, jossa osallistujat etenevät merkittyä reittiä juosten ja uiden avovedessä osuuksia vaihdellen. Koska lähdimme kisaamaan Joensuusta, päätimme, että ainoana vaihtoehtona on osallistua pitkään sarjaan ja nauttia matkasta koko rahalla. Ennakkotietojen mukaan edessä oli noin 20 km juoksua ja 5 km uintia.

Kisareitti 2017

Osallistumisoikeus Porkkalaan siirtyi viimevuodelta ja odottelun jälkeen tapahtuma oli ehdottomasti yksi kesän odotetuimmista ja jännimmistä jutuista. Takanamme oli tasan kaksi yhteistreeniä.  Ensimmäinen oli toissa vuonna Pielisen jäällä pelattu lumifudis ja toinen viimekesänä tehty viimeistelytreeni, joka takasi sen, ettei kisapäivä koittanut vuonna 2016. Lähtökohdat olivat siis loistavat! Valmistauduimme tapahtumaan omilla tahoillamme ja panostimme vahvuuksiimme eli innokkuuteen, sinnikkyyteen ja ystävällisyyteen. Kaveria ei jätetä!

Porkkala swimrun tapahtuma on ainutlaatuinen, sillä kisa käydään Suomenlahden saaristossa, tarkemmin Upinniemen varuskunnan alueella jossa maisemat ja kalliot ovat kerrassaan mahtavat.

Kuva: Harri Hytönen

Viime kesänä hankimme swimrunissa tarvittavat välineet; lenkkarit, uimalakin, uimalasit, märkäpuvun (tavallinen), pullarin ja lättärit, jälkimmäisillä voi kelluttaa jalkoja ja saada käsivetoon lisävoimaa. Viritimme pullareihin kuminauhan, joka takasi sen, että kelluke pysyi juoksun aikana kiinni jalassa. Kisan pakollisiin varusteisiin kuuluivat emit, kartta, pilli, ensiside ja kompassi, jotka pakkasimme vyötärölle kiinnitettävään juoksuvyöhön. Tämän lisäksi teimme vetoköyden kuminauhanarusta. Yleensä vetonarua käytetään uinnissa ja juoksussa siten, että toinen parista on vahvemman peesissä. Me etenimme tasavahvasti. Kuitenkin kummankaan avovesiuinti ei ollut erityisen hallittua, joten vetonaru oli kätevä, sillä se piti meidät yhdessä. Toisin sanoen narun kiristyessä tiesimme nostaa katseemme merestä ja tuumata kumpi onkaan matkalla oikeaan suuntaan.

Kuva: Harri Hytönen

Kisapäivänä paistoi aurinko ja lämpötila oli noin kaksikymmentäastetta. Puiden lehdet osoittivat kevyen tuulen. Startti tapahtui kello kymmenen.  Lähdössä olo oli jännittynyt.  Vaikka tiesimme reitin ja rytmittelyt, emme osanneet odottaa mitä eteen tulisi. Lähdön tapahduttua etenimme muiden mukana rennosti juosten. Ennen ensimmäistä uintia oli noin neljän kilometrin juoksupätkä. Juoksu märkäpukupäällä osoitti sen, että matkasta tulisi lämmin ja viilentävät uintiosuudet otettiin avoimin mielin vastaan.  

Reitti myötäili rannikkoviivan upeita kalliosaaria pitkin. Välillä juostiin kallioilla ja toisinaan hypeltiin kiveltä kivelle. Vaihtelua oli koko ajan. Uintipätkät vaihtelivat 10m – 1000m väliltä. Pisimmillä siirtymillä joukkueemme hankki lisämetrejä lahjakkaasti siksakkia uimalla. Totesimme, että vetonaru oli loistava idea! Meressä oli ilo uida, kun aaltoja ei ollut paljon.  Vesi oli kirkasta ja vihreää. Juuri kun juostessa ehti tulla lämmin, päästiin taas veteen. Aivan huippua!

Norppamaista etenemistä...
Kuva: Harri Hytönen

Reitti oli merkitty selkeästi punaisilla nauhoilla ja uinnin alku-, ja päätepiste osoitettiin swimrun teksteillä. Karttaa ei tarvittu, mutta olihan se ihan kiva tietää missä menimme. Olimme varautuneet rytmittämään etenemistämme laminoidulla muistilapulla, johon oli kirjoitettu uinti ja juoksuosuudet ja energiapisteet. Valitettavasti sujautin tämän lapun juuri ennen lähtöä märkäpuvun sisään vatsan puolelle ja sielläpä se sitten oli, ihan koko matkan. Ajattelin, ettei ole aikaa pysähtyä ja kaivella sitä sieltä, sillä Karsun toinen joukkue oli antanut meille ohjeeksi, ettei liike saisi pysähtyä. Tällä kerralla ohjeen noudattaminen ei ihan onnistunut, mutta pyrimme parantamaan suoritusta seuraavalla kerralla.  
Etenkin veteen mentäessä tuli noudatettua erityistä varovaisuutta ja vaikka kuinka yritin olla varovainen tuli kallioiden liukkaus ja kovuus koettua takamuksessa.  Siinä ei ehtinyt kissaa sanoa kun jalat lipsahti alta. Omaa huoltoa ei tarvittu. Reitin varrella oli viisi energiapistettä, joiden tarjonnasta nautimme kaikessa rauhassa. Tarjolla oli vettä, urheilujuomaa, rusinoita, karkkeja, banaania ja suolakurkkuja. Huoltopisteiden henkilöstö oli loistavaa, kyllä siinä karjalan tytöillä juttua riitti. (Tämä saattoi näkyä loppuajassa.)

Kuva: Harri Hätönen

Yhteenvetona kisasta voimme todeta, että kokemus oli ainutlaatuinen. Tietenkin osa joukkueista eteni hurjaa vauhtia uiden ja juosten, mutta myös hyvällä peruskunnolla ja innokkaalla asenteella voi tapahtumaan osallistua. Meillä reitin kiertämiseen meni kuusi tuntia. Gps näytti hieman yli kolmeakymmentä kilometriä. Ajalla ja matkalla ei kuitenkaan ole väliä. Nautimme hienoista maisemista, rennosta tunnelmasta vaihtelevalla ja välillä teknisesti vaativalla reitillä. Kyllä swimrun on mahtava laji!

Norppamainen molskahdus!
Kuva harri Hätönen

Ursak 2017

 "Jos lasken ne hetket, jotka ovat minulle jotakin todella merkinneet, kohtaan aivan varmasti vain sellaisia, joita ei rahalla saa." -Antoine de Saint-Exuperyn-

Karelian Seikkailu-Urheilijoiden perinteinen seikkailukilpailu Ursak järjestettiin Tuupovaarassa 10.-11.6. Seikkailu-urheilu (multisport/ adventure sport) on urheilua, jossa liikutaan luonnossa useamman tunnin ajan juosten, pyöräillen, meloen tai muita lajeja hyödyntäen. Reitti etenee suunnistaen rastilta rastille ja välillä voi olla erilaisia yllätystehtäviä eli questejä. Joukkueen koko vaihtelee 2-3 henkilöön. Kisat käydään yleensä luonnonkauniissa kohteissa ja niinpä kilpailujen suosio on lisääntynyt kuntoilijoiden ja urheilijoiden joukossa. 

Ursak 2017 tuli eteeni suunnitelmistani poiketen. Eräs kaverini oli vailla paria ja "heikkona hetkenä" sain päähänpiston ja lupauduin mukaan. Sopimuksena kuitenkin oli, että emme lähde varsinaisesti kisaamaan, vaan teemme pitkän treenin. Kevät meni niin kuin meni ja kesäkuun alku tuli yllättävän nopeasti. Täytyy sanoa, että kisaan lähtö hieman hirvitytti, mutta mitä lähemmäksi kisapäivä tuli sen odottavampi ja innostuneempi tunne valtasi minut. Ursakin kisapäivänä aurinko paistoi. Mittari näytti kahtakymmentäastetta, mikä oli poikkeuksellista kylmän kevään jälkeen. 

Pakkasin mukaani urkkakamat, ensiapuvälineet ja kisassa tarvittavat pakolliset varusteet, maastopyörän, uimapatjan, rullaluistimet, märkäpuvun (kylmä kevät) ja energiaa. Urheilujuoman lisäksi minulla oli mukana karkkeja, suklaata, sipsejä, kuivattua lihaa ja cokista. Niillä pärjää yleensä pidemmänkin reissun. Osallistuimme parini kanssa Challence-sarjaan jonka kestoksi oli arvioitu 11-14h. Kisakeskuksessa  saimme kartat. Ennen lähtöä suunnittelimme reittejä ja päällystimme kartat kontaktimuovilla. Kisa tulisi alkamaan prologilla, jonka sisältö olisi yllätys, sillä saisimme kartat vasta lähdössä. Prologin jälkeen olisi edessä maastopyöräilyä, melontaa, juoksua, rullaluistelua ja pyöräilyä...ihan riittävästi. 

Odottavaa tunnelmaa lähdössä. 
Kuva: Kari Kuninkaanniemi

Kilpailu starttasi siten, että joukkueiden piti hakea kilpailun johtajan ohjeiden mukaisesti reittikirja, leimasinkortti sekä kartta eri ilmansuunnista 100m säteellä. Lähtömerkin jälkeen porukka levähti kuin varpusparvi. Kun olimme saaneet tarvittavat varusteet lähdimme suorittamaan juosten ensimmäistä suunnistusta. Porukka eteni kuin Jukolan viestissä mukavasti letkassa, mutta siinä sitä sitten matkan aikana alkoi tulla hajontaa. Prologi sisälsi juoksu-suunnistusta ja uimapatjailua noin 15 km verran. Ensimmäinen quest oli uimapatjailu, jossa laskimme pari pientä koskea ja kauhoimme läheiselle uimarannalle uimapatjan avulla. Meidän "Jyskin" -  varavuode kesti tyrskyt ja etenimme päätöspisteeseen jouhevasti. Kisan alku koostui Tuupovaaran kylän kartoituksesta ja paikallisten nähtävyyksien bongauksesta. Prologin jälkeen oli edessä pikainen huolto, varusteiden vaihto ja lähtö varsinaiselle reitille. 

Juoksusuunnistuksen jälkeen suunnistus pyörän selässä haki paikkaansa. Ensimmäinen rasti löytyi, mutta toista rastia etsimme ihan kunnolla. Lausahdukset: " Tässä piti olla kaksi tienristeystä vasemmalla ennen kääntymistä..." "Juu, ehkä ne oli pieniä ja me edettiin niin nopeasti ettei ehditty huomata" kuvastavat sitä, ettei kaikki mennyt niin kuin Strömsössä. Onneksi rasti löytyi ja seuraavilla väleillä lupasimme itsellemme ja toisillemme olla tarkempia. Kuuma keli teki minulle sen, ettei neste imeytynyt kunnolla. Onneksi huomasin sen ajoissa ja otin ripauksen suolaa ja kuivattua lihaa. Pissahädän tunne lakkasi. Pyöräilimme rastilta rastille ja tunnustimme sen tosiasian, että olimme aika häntäjoukoissa. Matka eteni kuitenkin mukavan leppoisasti ja meillä oli hyvä fiilis fillaroidessa Tuupovaaran upeissa mäkisessä maastossa. Toisella questilla pääsimme ampumaan ekoaseilla. 

Pyöräilyn jälkeen huolsimme itsemme ja lähdimme melomaan. Melonta eteni Kotajokea pitkin.  Edessämme oli kolme koskea Myllykoski, Kalliokoski ja Vekaruskoski. Keväällä näissä koskissa on varmasti vauhtia ja tekemistä.  Ei silti, vauhdikkaita ne olivat nytkin (..pikkuisen pelotti..) onneksi emme kupsahtaneet kumoon tai saaneet täytettyä inkkaria vedellä  kuten jotkut joukkueet. Pyynnöstäni kannoimme kanoottia osan matkaa.  Koskista  ja melonnasta voi lukea lisää oheisesta linkistä Retkipaikka.fi . Melonta oli pitkä, noin 18 km. Se puudutti. Ohitimme melonnassa joitakin joukkueita, mutta eipä se  lämmittänyt.  Aika kului. Koskien jälkeen joki jatkui, sitten tuli järven selkä ja lopulta ranta... melonnan päätepiste.  Melonnassa näimme mahtavia maisemia ja upean auringon laskun. Aikaa oli kulunut ruhtinaalisesti. Melonnan jälkeinen quest joka sisälsi vaijeriliukua, oli sulkeutunut. Päätimme parini kanssa, että päätämme reissun tähän ja  juoksemme suoraan maaliin.  Paljon oli koettu yhden päivän aikana. Tunnustimme tosiasian, etteivät järjestäjät päästä meitä jatkamaan rullaluistelu osuudelle. Aika oli kulunut umpeen. Silti jalka nousi ja fiilis oli hyvä kun juoksimme kohti kisakeskusta. 

Kohti maalia...
Kuva: Kari Kuninkaanniemi

Reitti oli haasteellinen. Suurin osa joukkueista ei ehtinyt kiertämään rataa kokonaisuudessaan. Maaliin juostessa minun olo oli kummallinen. Kesäyö ja hyvän olon fiilis olisi toivonut, että matkaa olisi voinut taittaa vielä tovin. Järki sanoi, että nyt on turha rimpuilla, pari rastia sinne tänne ei kaada maailmaa. Nyt vaan maaliin, pesulle ja unille. Järki voitti. Kokonaisuudessaan matkaa tuli taitettua yli 100 km (minun gps:n akku loppui) aikaa kului n. 14 h. Matkalla tuli nähtyä upeita maisemia. Fillaroidessa tuli raastettua mäkiä. Kisaparin kanssa matka eteni yhteisymmärryksessä ja omasta kokemuksesta voin sanoa, että hauskaa oli. Kokonaisuudessaan aivan mahtava kisa!

En voi muuta kuin kiittää Karelian Seikkailu-Urheilijoita upeasta kisasta ja kokemuksesta! 

Valoa ja hämärän hyssyä

Kalliojärvi, Joensuu

Kalliojärvi
Polut vievät eteenpäin...

Luonnossa on mukava liikkua. Metsässä taivaltaessa voi samalla tarkkailla ja nauttia upeista maisemista, luonnon äänistä ja tuoksuista.  Liikkuessa voi tarkkailla kasveja, eläimiä ja muita luonnon ihmeitä jotka heräävät talven jälkeen eloon. 

Huhtikuussa kävin kiertämässä Kalliojärven luontopolun, joka sijaitsee Pyhäselässä Joensuun alueella ja on suosittu päiväretkikohde. Luontopolku kulkee nimensä mukaisesti rotkomaisen Kalliojärven ympäri. Joensuun kaupungin nettisivuilta löytyy reittiohjeet sekä tulostettava kartta luontopolulle, joka oli erittäin hyvin merkitty sinisillä maalimerkeillä. Pyöräilin luontopolun lähtöpisteeseen ja kiersin 3,5 km rengasreitin jalkaisin. Suomen rotkot -kirjasta (Kesäläinen & Kejonen 2015) luin, että Kalliojärvenrotko on tyypillinen jäätikköjoen ylivirtauskuru, joka on osa harjulaaksoa. Rotko on noin 2km pitkä, 50-150m leveä ja 10-25m syvä. Polku etenee metsässä, soilla ja kalliojyrkänteellä. Suuren Kalliojärven rannalla on laavu. Reitti on sopivan lyhyt ja mukava kiertää vaikkapa iltalenkkinä. On mukava huomata kuinka lähialueelta löytyy useita kivoja ja kauniita retkeilyreittejä. 

Rakas arki

Rakas arki... 

...kuin huomaamattaan otit elämästäni niskalenkin. Löysin kyllä sinusta paljon iloisia positiivisia asioita, mutten pystynyt elämään elämäni urheilun suhteen niin kuin olin suunnitellut. Uusi työpaikka tarjosi uusia haasteita ja mahdollisuuksia. Tämän lisäksi valmistelin syksyn iltapuhteina väitöstilaisuuttani. Nautin työstäni!

Harjoittelussa aloitin kevyemmän jakson jälkeen taas treenaamaan ja sain tehtyä marras- ja joulukuun aikana aika kivasti pohjia tulevaa kautta varten. Sitten sairastuin flunssaan, tai paremmin sanottuna jäin flunssakierteeseen ja lopulta kevättalvella kaiken sairastelun ja lääkkeiden jälkeen olin valmis nöyrtymään ja huomaamaan rajallisuuteni. Työmäärä ja harjoittelu eivät kulkeneet käsi kädessä. Ehkäpä väitös ja sen loppuun saattaminen on minun tämän vuoden kilpailuni. 

Olin eräänlaisessa risteyksessä omien voimavarojen ja tavoitteiden kanssa, kunnes tein päätöksen. Unohdin tonnin vedot ja kilometrien keräämisen. Olin kiitollinen terveydestä. Aloin liikkumaan omaksi ilokseni ja päätin, että teen vain niitä asioita jotka tekivät minut onnelliseksi.

Lumien sulaessa huomasin, kuinka kevät alkoi koittamaan myös urheilun saralle. 

Jukka Itkosen runo kuvastaa hyvin tämänhetkisiä tuntemuksiani.

                                  Jukka Itkonen 2015, Laulavat lenkkitossut. Lasten keskus.