Syksy saapui...

Do more of what makes you happy...

Syksy saapui ja arki otti elämästä heti niskalenkin. Itse syksyssä ei ole mitään vikaa. Luonto on äärimmäisen kaunis. Kutsuu rauhalliseen peruslenkkeilyyn. Houkuttelee juoksemaan maastossa ja kaivamaan maastopyörän esiin. Kesän lopussa päätin, etten ole ensimmäisten joukossa ilmoittautumassa tulevan kesän koitoksiin vaan seurailen tilannetta. Aion kyllä ilmoittautua johonkin kisaan, mutta muuta en ole vielä päättänyt.

Tänä syksynä vaihdoin työpaikkaa ja edessä oli paljon muutoksia ja uusia opittavia asioita. Töiden aloittaminen kesän jälkeen tuntui hienolta. Oli kiva taas palata pienten koululaisten pariin. Päivät eivät ole koskaan samanlaisia. Kysymyksiä satelee, into tekemiseen on huipussaan ja tunteet ovat aitoja. Välillä tehdään töitä hyvin intensiivisesti. Seuraavassa hetkessä painitaan kaverin kanssa tai etsitään kadonnutta sukkaa. Aivan huippua! Ensimmäisinä kouluviikkoina olin työpäivien jälkeen aivan puhki...

Kun alkushokki töiden aloittamisesta oli takana ja huomasin jaksavani puuhata iltaisin jotain järkevää, kaivoin tutkimukseni esille ja aloin viimeistelemään sitä painokuntoon. Koska arki on ollut riittävän aikataulutettua haluan, ettei sama tunne jatku harrastuksen parissa. Niinpä viime viikkoina olen käynyt iltaisin vain kevyesti uimassa tai juoksulenkillä maastossa.  

         

Fingerpori 14.9.2013 HS

Vastaavasti viikonloppuisin olen ottanut omaa aikaa ja tehnyt pitkiä lenkkejä joko pyörällä tai luonnossa patikoiden syksyn säästä, tuoksuista ja tunnelmasta nauttien. Juuri tällaisiin lenkkeihin ajatukseni karkaavat kun luen tekstin jääkaapin oveen ripustetusta kortista:
 Do more of what makes you happy.

Tahkon tunnelmia

Voit saavuttaa asioita helpommin kun tartut useisiin pieniin mahdollisuuksiin sen sijaan että odottaisit vain sitä yhtä ja isoa. - Hugh Allen- 

Mahdollisuus, sitä Tahkoryhmään kuuluminen minulle oli, sillä ryhmän kanssa pääsin kokemaan triathlon tapahtuman huuman ja onnistumisen tunteen. Triathlonin puolimatka on ollut minulla haaveissa, mutta aiemmin minulla ei ole ollut rohkeutta osallistua kyseiselle matkalle. Eikä olisi ollut vieläkään ilman tätä ryhmää. Olen jännittänyt uimista ja lisäksi olen ajatellut ettei harjoitteluuni käytetty aika ole riittävää. Nämä molemmat mielikuvat vesittyivät viimeviikonlopun aikana. Uimaan oppii uimalla ja kyselemällä vinkkejä toisilta. Hyvä huomio oli myös se ettei puolimatkan läpäisemiseen tarvita himotreenausta. Perheellisenä ja työssäkäyvänä ihmisenä minulla on välillä aika niin sanotusti kortilla. Toki aktiivinen elämäntapa ja erilaiset harrastukset ovat tuottaneet minulle tietyn kuntopohjan jota yksi heikko talvi ei kadota. Ryhmään pääseminen ja selkeän tavoitteen määräytyminen tietenkin lisäsi suunnitelmallista lenkkeilyä. Aika toukokuusta elokuuhun kului yllättävän nopeasti, mutta näin jälkikäteen olen kaikkeen ihan tyytyväinen. 

Flunssa ei enää painanut kun pakkasin tavaroita autoon ja lähdin Tahkolle. Perjantaina kisaajille oli järjestetty kisainfo ja pastaparty eli ns. "viimeinen ateria". Tapasimme Tahkoryhmän kanssa ruokailussa josta siirryimme majapaikkaamme. Illalla alkoi armoton varusteiden säätö. Säätiedotus hieman vaihteli ja siksi varasin varustepusseihin varmuuden vuoksi myös lämmintä ja tuulenpitävää vaatetta. Ilta kului nopeasti ja ryhmän jäsenten keskuudessa vallitsi mukava tunnelma. Heittelimme huulta erinäisistä asiosta joista täydelle matkalle osallistuminen oli yksi... Sanonta kuuluu, että leikissä on puolet totta ja niinhän siinä sitten kävi, että vielä iltamyöhään yksi ryhmäläisistämme vaihtoi osallistumisensa täydelle matkalle. Sosiaalisella painostuksella/ kannustuksella saattoi olla osuutta asiaan. Siinä vaiheessa oma puolimatkan kisa tuntui lasten leikiltä. 

Aamulla söimme aamupalan ja valmistauduimme lähtöön. Tommin kanssa vertailimme energiageelejä ja laitoimme niitä juomapulloon valmiiksi pyöräosuudella nautittavaksi. Sää oli lähes tyyni ja aurinko paistoi. Tahkon kuuluisa ristiaallokko oli vain legendaa. Veimme yhdessä ryhmäläisten kanssa pyörät ja varustepussit vaihtoalueelle ja totesimme, että täydellä matkalla kisaava Johanna oli tullut jo uimasta. Siirryimme lähtöalueen tuntumaan valmistautumaan uinnin starttiin. Kello 11 lähtivät miehet uimaan ja 11.05 starttasivat naiset. Minä laskeuduin veteen heti miesten lähdön jälkeen. Tällä kertaa tavoitteenani oli uida mahdollisimman suoraan ja tehdä oma rauhallinen mutta kuitenkin eteenpäin vievä uinti. Vedestä katsottuna en nähnyt kauimmaisia poijuja, mutta ajattelin, että kyllä ne sieltä vastaan tulee. Uinti eteni hyvin ja se tuntui helpolta. Rantautuessani kuulin että uintiini oli kulunut aikaa 39 ja puoli minuuttia. Ilahduin ajasta. 

Pyöräily tapahtui vaihtelevassa maastossa. Aluksi fillarointi tuntui tahmealta, mutta sitten huomasin että jalat toimii ja homma etenee. 90km matkalla voi tietysti sattua kaikenlaista, mutta onneksi minulle ei tapahtunut mitään ikävää. Pari kertaa vettä tuli taivaan täydeltä ja tiet lainehtivat sadekuuron voimasta ja välillä taas paistoi aurinko. Geelin laittaminen pulloon osoittautui nerokkaaksi ideaksi, tosin seuraavalla kerralla täytyy miettiä annostelu tarkemmin... siis jos enää käytän geelejä sillä pyöräilyn loppupuolella vatsa antoi signaalia ärsytyksestä. Vaihtoalueella piipahdin vessassa ja etenin juoksu osuudelle. Juoksu ei tuntunut helpolta. Vatsa rumpsui ja rutisi. Ajattelin positiivisia asioita. Etenin askel askeleelta. Huomasin kuinka vatsaani poltteli ja kouristeli. Piipahdin taas vessassa.  "Erota tunne ja suoritus!" "Pääasia on että pääsen maaliin!" Tankkauspisteillä otin vain hieman vettä. Viimeisellä vitosella join vähän urheilujuomaa sillä tuntui, että energiaa oli jo ladattu kroppaan melkoisesti. Matkani eteni pikkuhiljaa ja lopulta pääsin maaliin. Kello näytti 6.13, olin pettynyt juoksuuni, mutta ihan sama! Ihana tunne!

Olin onnellinen kokemuksesta ja olin onnellinen suorituksesta! Ryhmästämme kaikki pääsivät maaliin ja mursivat omia rajojaan ja ennakkoluulojaan. Tai minä ainakin! Uskon, että kaikki Tahkoryhmäläiset jatkavat triathlonia jollain tavalla, sillä heittelimme jo toisillemme ajatuksia tulevista kisoista. Ainakin minut tämä laji koukutti. Matkoja on erilaisia joista voi valita omaan kuntotasoon tai mielenkiintoon sillä hetkellä sopivimman. Minulle kenties parhaiten sopii puolimatka kun ei nuo sprintterin ominaisuudet ole aivan pinnassa. Tietenkin myös se täysimatka houkuttaa ja koukuttaa.. mutta katsotaan nyt mitä elämä tuo tullessaan...

 Lopuksi haluan vielä kiittää Finntriathlonin Iron-Tiinaa ja Ironcoach-Anttia ryhmään valitsemisesta ja valmennusohjeista. Sebastiania uinnin opetuksesta. "Mie oon oivaltanut tänäkesänä jotain!!" Fibacoa ja Juhaa valmentamisesta ja loistavista fysiikka ja liikkuvuusohjeista. (Niitä tehdään meillä koko perheen voimin). Ja tietenkin Kiitos myös muille ryhmäläisille Johanna, Bilgin, Mika ja Tommi, teidän kanssanne oli helppo olla ja mukava treenata. Pidetään yhteyttä! 

Finntriathlonin kausi 2016 päättyi Tahkolla

Pientä takapakkia

If "plan A" didn`t work. The alphabet has more letters! Stay cool! 

Laiskottelukaveri

Heinäkuun toiseksi viimeisellä viikolla olin valmistautumassa ystäväni Katariinan kanssa tulevaan Porkkala swirun kisaan. Luvassa olisi ollut juoksua ja uintia kauniissa merimaisemassa. Maanantain yhteistreenin jälkeen huomasin, ettei kaikki ollut hyvin. Oloni tuntui väsyneeltä ja eipä aikaakaan kun huomasin, että kesäflunssa teki tuloaan. Kävin apteekista hakemassa mittavan "flunssanestoarsenaalin".  Poimin marjapensaasta herukoita suoraan suuhun, söin valkosipulia, inkivääriä, sinkkiä... lepäsin ja vaikka mitä... mutta lopulta mittasin kuumeen ja jouduin toteamaan, että olen kipeä ja kisahaaveet on haudattava. Harmitti suunnattomasti.

Siinä sitä sitten meni sairastaessa pari viikkoa...täysin hukkaan! Kesällä auringon paistaessa oli harvinaisen tylsää olla kipeänä. Toisaalta minulla jäi aikaa tehdä opiskelujuttuja ja kodin pikkupuuhia kuten kaappien siivousta. Eksyinpä myös verhokaupaan ja saan pian ripustaa uudet verhot! Ikkunan pesuakin suunnittelin... Huh! Onneksi olo alkoi jo tuntumaan paremmalta... Laskin päiviä Tahkon kisaan. Aikaa oli viikko.

Kun henki alkoi paremmin pihisemään lähdimme perheen kanssa kävelemään Kolvanan Uuron luontopolun. Rotkolaakso eli uuro sijaitsee Kontiolahden ja Enon rajamailla. Reitti on noin 4,5 km mittainen ja hyvin hoidettu opasteineen ja taukopaikkoineen. Reitin varrelta löytyy myös opastekylttejä alueen kasveista ja eläimistä. Etenimme reippaasti kävellen joten alueen biologia, geologia ja historia jäi opiskelematta. Uuron pohjalla kivikossa kulkee puro ja kävellessä oli mukava kuunnella veden solinaa ja lintujen ääniä. Reitti on luokiteltu haastavaksi johtuen rotkon pohjan kivikkoisesta ja louhikkoisesta polusta sekä korkeuserosta joka muodostuu rotkon pohjalta noususta. Sateella ja liukkaalla säällä en lähtisi reitille. Päivän sää oli aurikoinen eikä makkaran paisto kuulunut ohjelmaamme. Reippaasti edeten matkaan kului puolitoista tuntia. Oli mukava huomata kuinka koko perhe tykkäsi yhteisestä kävelylenkistä. 

Kolvanan uuro

Uuron lenkin lisäksi olen flunssan jälkeen tehnyt yhden yhdistelmätreenin ja käynyt kerran uimassa. Tänään kävin kevyesti pyöräilemässä. Seuraavaksi tulevien päivien ajan valmistaudun kisaan...aistin jo tunnelman. 

"Elän tässä ja nyt!"

Fingerporin varustehankintoja Tahkolle!?!

Kesäloman aikaan...

If you can dream it, you can do it. - Walt Disney-

Vierumäen kisan jälkeen minulla oli hyvä olo. Olin iloinen uudesta kokemuksesta ja itseni voittamisesta. Kisan jälkeen minulle vahvistui ajatus, että elämän pitää olla hauskaa ja minun täytyy tehdä niitä asioita joista nautin. Niinpä aamuisin muun perheen vielä nukkuessa, aloin käymään aamulenkillä. Mielestäni kesällä parhaimpia hetkiä ovat aamut! Mikään ei ole niin hienoa kuin juosta hieman viileässä, nähdä aamuaurinko ja tulla lenkin päätteeksi aamupalalle muiden kömpiessä vielä hieman unisena pöydän ääreen. Illalla kävin vielä joko uimassa tai pyöräilemässä. Kyllä lomalla on mukavaa!

Eräänä aamuna lähdin siskoni kanssa kiertämään Kaltimon kiertoa. Kyseessä on 25 kilometrin mittainen rengasreitti joka kulkee Enon kirkonkylän tuntumassa Kaltimon järven ympäri. Reitti on merkattu erittäin hyvin, mutta vähäisen käytön vuoksi aluskasvillisuus on paikkapaikoin melko runsasta. Kaltimon kierron kartta on löydettävissä netistä ja sitä on myynnissä myös Joensuun kaupungin palvelupisteissä. 

Reitillä noustaan seitsemän vaaran 

laelle ja laskeudutaan niiltä alas. 

Korkein kohta lienee Mustavaaran laki 268m. Vaaroilta avautuu mahtavat maisemat, mutta myös matkan varrella voi ihastella Suomen luonnon erilaisuutta ja kauneutta. Olen kiertänyt Kaltimon monta kertaa ja mielestäni reitti on oivallinen esimerkiksi Kolilla juostavan Vaarojen maratonin valmistautumiseen. Tällä kertaa reitin varrella oli paljon mustikoita ja vadelmia joita napostelimme evääksi. Superfoodia?!                             

Uintitreeni Pielisellä

Kesän kuluessa olen huomannut itsessäni jännän muutoksen. Olen alkanut pitämään uimisesta! Huomaan, että aika-ajoin kaipaan veteen ja uidessani  pystyn nauttimaan etenemisestä enkä vaan panikoi hengityksen ja osaamattomuuteni kanssa. Myöskään pohjakasvillisuus ei enää tuo samanlaista pelottavaa tai epämiellyttävää olotilaa kuin aikaisemmin. Vauhti ei edelleenkään ole päätä huimaava, mutta so what! Olen kehittynyt ja äärimmäisen iloinen siitä!! 

Uintiin olen hankkinut itselleni lisää varusteita. Uimalakin, märkäpuvun ja lasien lisäksi minulla on nyt "lättärit" jotka antavat tehoa käsivetoon ja jalkojen väliin laitettava "pullari" joka nostaa peppua pintaan. Pullarin avulla vartalon asento pitäisi olla optimaalisempi. Nämä välineet antavat harjoitteluun kivan mausteen. Illuusion osaamisesta! 

...jatketaan harjoittelua!

Treenien jälkeen pitää muistaa palautua ja tankata...

Finntriathlon Vierumäki

Nikkelinainen/ mies on kuulemma henkilö, joka ei ole suorittanut täyttä triathlon matkaa (teräsmies/nainen) vaan jonkin osamatkan. Sellainen minä nyt olen!

Tuon sanan kuulin Vierumäellä osallistuessani ensimmäiseen oikeaan triathlon kilpailuun! Kyseessä oli perusmatka 1500m uintia 40km pyöräilyä ja 10km juoksua. Näin jälkikäteen fiilis on mahtava. Ennen kisaa se ei todellakaan ollut sitä. Jälleen kerran aika teki tepposia. Heinäkuu saapui yllättäin ja kalenteria katsoessani huomasin, että Vierumäen kisa tuli eteen liian nopeasti. En ollut valmis! Aivan liian monta lenkkiä oli jäänyt tekemättä ja uintiakin olisi pitänyt harjoitella enemmän. Tiesin, ettei viimeisellä viikolla ollut enää mitään tehtävissä. Nyt piti suunnata katse kisaan ja siihen kuinka se selvitetään ongelmitta läpi. Näin jälkikäteen analysoituani huomaan, ettei tässä iässä ja näillä lenkkeilyillä tule valmiimmaksi. Sitä pitää näköjään vaan rohkeasti mennä mukaan, osallistua tapahtumiin ja nauttia! 

Aloitin tapahtumaan valmistautumisen lukemalla Vierumäen kilpailuohjeet, sillä toiminta vaihtopisteissä ja  triathlon kisassa ylipäätään oli minulle uutta. Kilpailun nettisivuilta löytyi erittäin selkeät ohjeet ja kartat suorituspaikoista. Yhteisöunelmille sivustolla oli myös ohjeet Vierumäelle valmistautumisesta. Kuinka tankata, mitä varusteita tulee olla mukana ja miten viimeisellä viikolla kannattaa treenata. Minä tein maanantaina ja tiistaina hyvin kevyet harjoitukset. Pikku hölkkä/ pyöräily ja venyttelyt. Keskiviikkona vuorossa oli yhdistelmäharjoitus 2*265m uinti, 2*8km pp + 2,5km juoksu. Olin saanut maanantaina lainaan "oikean" maantiepyörän ja ajaminen sillä tuntui unelmalta. Uinti puolestaan oli nihkeää, sillä minulla päällä ensimmäistä kertaa märkäpuku ja koin että uiminen oli hankalaa. Muistaakseni kirjoitin taannoin ettei uimista märkkäri päällä kannata aloittaa aiemmin. Yhdistelmätreenissä sain kokeneemmilta triathlonisteiltä hyviä vinkkejä kisaan. Torstaina oli lepopäivä. Kävin lasten kanssa uimassa. Perjantaina uin aamupäivällä kevyesti n. 800m jonka jälkeen pyöräilin kevyesti 15 minuuttia. Sen jälkeen pakkasin ja kävin läpi mitä tavaroita tarvitsen missäkin vaiheessa. Heräsin aamulla  5.30 ja aamupalan jälkeen matka kohti kisapaikkaa alkoi. Mieheni lähti mukaan ettei minun tarvinnut ajaa autoa. Aurinko porotti jo heti aamusta ja päivästä oli tulossa kuuma. Matka sujui jouhevasti ja kisapaikalla ilmoittautumisen jälkeen pääsin numeroimaan ja pussittamaan tavaroita valmiiksi. Luin salaa ohjeet kertaalleen ja vaihtopaikalla ystävällinen henkilökuta neuvoi tarvittassa. Kilpailuinfon jälkeen otin vielä pienen välipalan ja olin valmis kisaan.

Ennen starttia otin kontaktia veteen ja lämmittelin uimalla. Se oli hyvä asia, sillä aluksi vesi tuntui kylmältä vaikka sen lämpötilaksi oli mitattu 20,5 astetta. Huomasin, että minua jännitti. Uinnissa oli käytössä rolling start eli jokaiselle tuli uintiaika oman suorituksensa mukaan. Jättäydyin suosiolla uinnin lähdössä häntäpäälle. Ympärilläni oli myös muita ensikertalaisia mikä helpottu oloani. Eräs kilpailija lohdutti jännitystäni kommentilla "Hei me ollaan maksettu tästä, nyt nautitaan!" Hypätessäni veteen huomasin, että uimarit etenivät mukavasti ja ruuhkaa tai tönimistä ei ollut. Suurin osa ui vapaauintia, mutta myös rintauintia ja kylkiuintia näkyi käytettävän tekniikkana. Olin helpottunut siitä, sillä silloin sain keskittyä omaan uintiini. Olin päättänyt että uin rauhallisesti, keskityn tekniikkaan ja hengitykseen. Uinti oli jaettu kahteen järveen. Ensimmäinen uintimatka oli Valkeajärvessä 300m jonka jälkeen ylitettiin kannas ja siirryttiin Suurjärveen jossa uitiin 750m kierros. Minulle sopi tällainen selkeä matkojen pilkkominen, se antoi henkistä voimaa. Keskityin uimiseen ja etenemiseen, sillä ajattelin, että jos jään sinne rimpuloimaan reissu pitenee entisestään. Yllätyin kuinka hyvin uinti sujui. Loppuaika 33.04 taisi olla ennätykseni.

Uinnin jälkeen noustiin mäki ylös urheiluopistolle, tehtiin vaihto ja lähdettiin pyöräilemään. Pyöräilyssä oli siirtymät ja 3*10km lenkki. Pyöräilyssä näkyi erilaisia kulkuvälineitä aika-ajopyöriä, cyklocrossseja, maantiepyöriä yms. Alussa pyöräily rullasi hyvin ja tuntui kevyeltä. Reitillä oli jonkin verran mäkeä ja myös vastatuuli vaivasi. Alamäessä nopein vauhtini oli 65.4 km/h, no se sama mäki tultiin myös ylöspäin enkä siinä päässyt aivan samoihin lukemiin. Keskivauhti pyöräilyssäni oli 28km/h mikä on ihan hyvä ja kuvastaa realistisesti tämän hetkistä pyöräilykuntoani. Aikaa matkan taittamiseen meni 1.23. Olin ihan tyytyväinen pyöräilyyn. 

Viimeinen osio oli juoksu. Olin ajatellut että se olisi helpoin vaihe, mutta toisin kävi. Pyöräilyn jälkeen jalat tuntuivat kevyiltä ja siirtymä juoksuun oli helppo. Kipaisin matkaan. Noin kilometrin päästä huomasin, ettei kaikki ole niin hyvin kuin luulin. Kuuma sää tuntui tukalalta. Vatsassa tuntui etovan ja pala nousi kurkkuun. Kevensin vauhtia ja nappasin seuraavalta juomapisteeltä vettä josta join vähän ja loput kaadoin päähäni. En pystynyt ylläpitämään vauhtia ja jos sitä yritin tuntui kuin tekisin Konoset hetkenä minä hyvänsä. Ympärilläni oli myös muita kilpailijoita joilla askel painoi, eli todennäköisesti myös matka oli tehnyt tehtävänsä. Mieheni ja ystäväni olivat kannustamassa, mikä tuntui hyvältä. Tiesin ettei maaliin olisi enää pitkä matka. Keskivauhti juoksussa oli 5.40/km. Etenin ja pääsin maaliin. Olin tyytyväinen siitä. Huippu fiilis!!! Jälleen kerran itsensä voittaminen! On tää siistii!! 

Kilpailun jälkeen näin muita Tahkoryhmäläisiä ja jaoimme pikaisesti kokemukset kisasta. Kotimatkalla ajattelin että Vierumäen kisa oli mielettömän hieno kokemus. Samalla päätin etten stressaa tulevaa Tahkon kisaa. Jäljellä on heinäkuu jonka aion käyttää myös muihin juttuihin kuin himo-treenaukseen. Käyn lenkillä, nautin elämästä ja osallistun uuteen kisaan juuri niillä eväillä mitä minulla on taskuissani. 

Matkailu avartaa

Hyvä mieli auringosta, onnen korsi heinikosta.                                                     Ilonpilke silmäkulmaan; löytyy ratkaisu joka pulmaan.

Kesän alussa treeneissä pääpaino oli yhä pyöräilyssä ja aivan tietoisesti väsytin jalkojani polkemalla erilaisia lenkkejä sekä lisäsin päivittäiseen liikunta-annokseeni työmatkapyöräilyn. Se oli aika mukavaa, kun aamut olivat aurinkoisia ja pyörän selästä näki kaupungin aivan uusin silmin. Työmatkapyöräily lisäsi mankelointia päivittäin parikymmentä kilometriä ja öisin huomasin kuinka jalkojani ramasi oikein mukavasti. Oman kivan lisän pyöräilyyn toi reittien suunnittelu kartan avulla. Kotiseutumatkailua...

Eri foorumeilta havaitsin, että triathlonistit olivat siirtymässä avovesiharjoitteluun. Veden lämpötila oli kuulemma kohonnut +15 asteeseen. Huomasin itsessäni kermaperseilijän vikaa. Miksi ihmeessä haluaisin mennä tuonne kylmään, synkkään ja kesyttömään veteen kun uimahallit ovat keksitty? Hätäisimmät uikoon. Minä jäin odottelemaan vesien lämpenemistä.

Ennen juhannusta lähdimme lomamatkalle. 

Nizzassa pelattiin jalkapallon EM-otteluita ja perheen miesväki halusi mennä katsomaan nahkakuulan liikettä paikan päältä. Asia sopi minulle, sillä Suomessa oli taas suhteellisen viileää ja sateista. Toisin sanoen kylmää. Myös loma oli paikallaan. Pakkasin tietenkin urheilukamat mukaan ja mielikuvissani uin sulavasti turkoosissa merivedessä.

Ensimmäisenä aamuna meri oli tyyni ja aurinko paistoi. Huomasin, että meressä oli useita uimareita lakit päässä ja osalla myös märkäpuku päällä. Lähdin poikieni kanssa tekemään heidän treenin. Juoksuvedot, loikat ja kuntopiiri lätkäjätkien tapaan. Alkuverryttely sujui mukavasti Nizzan Promenade Des Anglaisia pitkin kerrassaan upeissa maisemissa. Nopeusosiossa huomasin edellisten viikkojen pyöräilyn vaikutuksen. Lähtöviivalla olin poikien kanssa tasalla, mutta sitten jäin kuin täi tervaan. No, niinhän sen kuului mennä…todennäköisesti junnarit olisivat jättäneet minut lähtöviivalle myös ilman pyöräilyä.

Seuraavana aamuna lähdin tomerasti kohti rantaa, mutta meren läheisyyteen päästyäni huomasin, etteivät aamut ole veljeksiä. Aurinko paistoi,  meri keinui ja loivat aallot iskeytyivät rantaan melkoisella voimalla. Katselin menoa hieman kauhulla ja samalla huomasin, että vain yksi uimari eteni hieman kauempana rannan suuntaisesti. Keräsin rohkeutta. Rannan vakioasukas tervehti minua iloisesti. Mielessäni kävi, ettei hänestä ole apua jos sitä oikeasti tarvitsisin. Viritin lakin ja lasit päähäni ja lähdin veteen. Jostain ihmeestä pari japanilaisturistia oli ilmestynyt rannalle ja sivusilmällä huomasin, että he kuvasivat menoani. Pitikin sattua! Harmittelin tilannetta enkä enää voinut jänistää. Veteen mennessäni rantaan iskeytyi aalto joka vieritti kiviä mukanaan. Pari kiveä iskeytyi nilkkaani, kirosin mielessäni ja hyppäsin aallon sekaan. (Illalla huomasin, että nilkkaani oli tullut mustelman lisäksi pientä turvotusta.) Rannan suurista tärskyistä huolimatta uiminen oli mahdollista. Kieltämättä yksin meressä uiminen jännitti minua ja viiden minuutin jälkeen kelloa kurkatessani ajattelin, että tästä tulee pitkä aika. Sinnittelin vedessä. Puolen tunnin jälkeen päätin, että rohkeuden vahvistus ja päivän suolakiintiö alkoi olla kasassa ja suuntasin rantaan. Pientä hässäkkää oli vielä kuiville pääsyssä, mutta selvisin aamun uintireissusta kunnialla läpi. Uinnin jälkeisellä pienellä juoksulenkillä olin jo ylpeä suorituksestani. Seuraavina päivinä jatkoin juoksu ja uintitreenejä siten kun perheen aikataulut antoivat myöten. Pyöräilyyn verrattuna viikoittaiset treenimäärät tippuivat noin kahdeksaan tuntiin. Suomeen palatessa oli kesä kauneimmillaan ja jopa minä uskaltauduin pulahtamaan saunan jälkeen järvivedessä.  

Palautumiseen piti tietenkin panostaa...

Treenipäivitys toukokuu

Et sää lukemal uima voi oppi. Pakko sun o vette mennä! -turust.fi

Toukokuussa pääsin harjoittelun vauhtiin. Töissä oli helpompaa joten aikaa jäi enemmän harrastuksille. Iltaisin pääsin hyvin käymään lenkillä, jonka lisäksi tein puutarhahommia. Viikkotuntimäärät vaihtelivat 8-11h välillä. Uimassa kävin kaksi-kolme kertaa viikossa ja lisäksi juoksin ja pyöräilin maastossa tai maanteillä. Sunnuntaisin tein pitkän pyörälenkin jonka päälle kävin aina vähän juoksemassa. Sunnuntain lenkin kesto vaihteli 3-4 tuntia. Maanantain pyhitin yleensä kevyelle lasten Ketunlenkki -suunnistukselle sekä lihashuollolle.

Toukokuussa olin mukana myös Joensuu maratonilla. Juoksin puolimaratonin. Aika 1.48 kuvasti hyvin treenejäni ja fiilistäni. Olin juuri saanut hyvän vireen innostunut lenkillä käymisestä ja asioiden tekemisestä, mutta vielä ei ollut sellainen fiilis että tekisi mieli kisata. Joensuun maratonin uusittu reitti ja päivän sää oli upea, joten tapahtumaa voi suositella kaikille! 

Ohessa video tapahtumasta Kaisa Mäkäräisen silmin:

Toukokuussa Tahkolla järjestettiin superviikonloppu, jonka yhteydessä pidettiin myös meidän Tahkotiimimme kokoontuminen. Jälleen kerran oli järjestetty kiva yhteinen tapaaminen. Saimme lisää vinkkejä juoksuun, pyöräilyyn ja lihaskuntoon. Täytyy myöntää että minun olisi myös aivan pikkuisen houkuttanut ottaa osaa viikonloppuna järjestettyihin kilpailuihin ja kokeilla kaikkia triathloniin kuuluvia lajeja. Uskallus ei kuitenkaan vielä riittänyt... kun oon hidas uimaan, eikä oo sitä pyörää... Mutta ehkä ensivuonna?!?!

Oikea suunta...

Toukokuussa matkasin ryhmämme yhteistreeneihin Helsinkiin. 

Ensin tapasin FIBACO:lla Juha Heikkisen.  Hän teki  minulle lihaskunto ja liikkuvuuskartoitukset. Onneksi tukirangan lihaksistosta löytyi poweria, mutta kyllä sieltä löytyi myös jumituksia. Muistaakseni joku on joskus sanonut että jumi on voimaa...  mutta hieman epäilen pitääkö sanonta kohdallani paikkaansa :) Jokatapauksessa sain Juhalta ohjeet liikkeisiin  joiden avulla pääsen vahvistamaan ja venyttämään kehoani.  

Treenin jälkeen menin kummitätini kanssa syömään, shoppailemaan ja iltalenkille. Laatuaikaa sanoisin.

Hyvin nukutun yön jälkeen kummitätini kyyditsi minut Mäkelänrinteen uimahallille, jossa alkoi Tahkoryhmällämme Juhan ja Sebastian Dannbergin vetämät treenit. Alkuverryttelyllä lihakset lämpimiksi ja vetreiksi ja sitten uimaan. Sebastian kuvasi uimistamme ja antoi jokaiselle henkilökohtaisia ohjeita. Ihailin  Sebastianin taitoa ohjata ja opettaa, sillä uimataidon taso oli ryhmäläisillämme hyvin erilainen ja hän pystyi ohjaamaan sekä isoja linjoja että pieniä yksityiskohtia  meitä kaikilta samanaikaisesti.

Alussa uintini näytti siltä kuin kärpänen olisi pudotettu vesilasiin. Se oli koomista ja samanaikaisesti hieman harmillista, sillä kuvittelin että uin parhaimmalla mahdollisella tavalla. Puuh! Tuollaisella rimpuilulla matkan taittaminen kestää.... Sebastian jatkoi ohjaamista sinnikkäästi. Tee näin... Tunsitko? Oivalsitko? Hyvä! Jatka noin...  Uimaopetuksen loppupuolella kuvattu video näytti jo uimiselta. Voi kun tuo sama malli pysyisi mielessä myös kotona... into harjoitteluun oli ainakin löytynyt.

Tahkoryhmän uimaopetuksessa käytettiin parempaa pedagogiikkaa kuin FINGERPORIssa

And so the adventure begins...

Liikunta on ollut aina osa elämääni ja niinpä olin iloinen Tahkoryhmän tuomista uusista haasteista. Ryhmäämme oli valikoitunut viisi liikunnan harrastajaa eri puolilta Suomea. Minusta tuntui onnekkaalta, että olin osa tuota porukkaa.  

Ensimmäinen tapaaminen oli Helsingissä vappuaattona. Osallistuin tapaamiseen  Skypen välityksellä kahvikupin ääressä kotiterassilla. Huomasin, että muun joukon nähdessäni ja toiminnasta kuunnellessani innostukseni kohosi entisestään.  Kun porukka Helsingin päässä lähti treenaamaan ja tekemään lihaskuntokartoituksia suljin Skypen, vedin lenkkarit jalkaan ja lähdin lenkille. Aurinko paistoi! Hieno fiilis!

Koska tapahtumaan oli aikaa vain kolme kuukautta ajattelin, että minun tulisi osata treenata kaikkia lajeja tasapuolisesti oikealla tavalla. Toukokuun alussa kirjauduin Finntriathlonin Yhteisöunelmille sivustolle. Luin sieltä mihin seikkoihin uinnissa, pyöräilyssä ja juoksussa tulisi kiinnittää huomiota. Sen lisäksi löysin sivustolta treeniohjelmia, joista valitsin itselleni sellaisen jota uskoin ehtiväni työn ja muun elämän ohella noudattaa. Olin ohjelmasta erittäin iloinen, sillä se mahdollisti ettei minun tarvinnut kuormittaa ajatusmaailmaani sillä mitä ja miten minun tulisi  harjoitella, vaan lajien, treenin ja levon määrä oli valmiiksi mietitty. Toukokuussa painotus oli pyöräilyn kehittämisessä. Sain ilokseni siskoni mieheltä cyklocros-pyörän lainaan ja pääsin pyörittämään kampea.

Yhteisöunelmille sivustoa tutkiessani oivalsin myös, että suurin osa "triathlonisteista" on juuri meitä tavallisia, työssäkäyviä, perheellisiä ihmisiä ja jokainen voi olla juuri sellainen "triathlonisti" kuin haluaa tai elämän tilanne mahdollistaa.   Myös balanssista arjen ja treenauksen välillä muistuteltiin- Ihanaa armollisuutta!

Mistä kaikki sai alkunsa....

Minustako blogin kirjoittaja?   Minustako triathlonisti?

Molemmat kysymykset sekä kauhistuttavat että huvittavat, sillä kumpikaan ei ole minulle ominaista tai tuttua toimintaa. Avata nyt omaa elämää kirjoittamalla siitä jossain blogissa tai suorittaa kolme urheilulajia putkeen oikeassa triathlon kisassa! Kuitenkin näyttää siltä, että molempia kohti olen menossa. Selitänpä hieman kuinka tähän soppaa sujahdin...

Huhtikuussa palatessani työmatkalta purin kasaantuneita sähköposteja. Siinä hetkessä ilokseni, jälkikäteen hieman kauhukseni sain tietää, että minut oli valittu Finntriathlonin Tahko 2016 ryhmään. Olin iloisesti yllättynyt. No okei, osallistuinhan minä Finntriathlonin sivuilla olevaan kisaan, mutten todellakaan kuvitellut mitään voittavani.

Tulevasta tavoitteesta olin iloinen, sillä kuluneena talvena liikkuminen oli jäänyt vähemmälle. Uusi työpaikka ja arki oli imaissut minut pyörteisiinsä. Nyt minulla oli syy ja selkeä tavoite sitoa kengännauhoja vähän ahkerammin. Toisaalta olin kauhuissani. Kolmen kuukauden päästä oleva Tahkon triathlonin puolimatka  (1900m uintia, 90 km pyöräilyä ja 21 km juoksua) ei mielestäni ole aivan kevyt juttu tai tavoitteista helpoimmasta päästä...

Positiivisesti ajattelen, että minulla on hyvä kunto (kunhan vaan vähän herättelen sitä). Uskon, että jaksan läpäistä edessä olevan haasteen. Toisaalta aina on mukana myös pari muuttujaa... uimataitoni on olematon. Päällimmäisenä ajatuksenani on, miten pystyn uimaan 1900m muiden räpiköijien seassa ilman turvaa-antavia altaan reunoja? Kuinka jaksan ja selviän ensimmäisen lajin? Toinen muuttuja lienee se, ettei minulla ole maantiepyörää. Eli pyöräongelma täytyy ratkaista jotenkin ja pyörälenkkejä on tehtävä. Juoksu lienee lajeista tutuin, vaikka sekään ei näköjään kehity pelkästään levossa. Mutta ei auta itkut markkinoilla...

Tästä eteenpäin suuntaan ajatukseni uudelle "levelille" ja kohti Tahkoa!